Taiteen ja tieteen rinnakkaisista todellisuussuhteista

Marjatta Bardy


Taide ja tiede edustavat kahta rinnakkaista pisimmälle jalostunutta muotoa luovaa suhdetta todellisuuteen.

Väitän, että taiteen ja tieteen rinnakkaisten ajattelu- ja toimintatapojen yleisluontoisen tuntemisen tulisi kuulua yleissivistykseen. Silloin kansalaiset voisivat asteittain perehtyä kummankin tapoihin hahmottaa maailmaa, päivähoidosta ja peruskoulusta lähtien ammatilliseen ja korkeakouluopiskeluun asti.

Taiteen ja tieteen tavoissa tehdä havaintoja on paljon sekä yhtäläisyyksiä että tuntuvia eroja. Kummallakin kentällä havaintojen kokoaminen ja kehittely on pitkä prosessi.

Tiede perustuu objektiivisuuden ihanteelle ja rationaaliseen päättelyyn sekä läpinäkyvään argumentointiin ja toistettavuuteen, toisin kuin taide. Taiteessa on avoimen luvallinen suhde kokemuksellisuuteen, aisteihin ja tunteisiin, intuitiivisuuteen, alitajuiseen ja vapaaseen assosiatiivisuuteen, toisin kuin tieteessä.

Taiteessa asetetaan eri kysymyksiä kuin tieteessä ja etsitään vastauksia todellisuuden eri tasoilta. Kummassakin haetaan pätevää tavalla tai toisella totuudellista kosketusta todellisuuteen.

Niin tieteen kuin taiteenkin suhteet yhteiskuntaan perustuvat yhtäältä autonomisuuteen ja toisaalta omalakisesti toimivaan vastavuoroisuuteen; kumpikin "palvelee" aikaansa uutta luovin tavoin ja muokkaa maailmankuvaa. Niin modernin tieteen kuin nykytaiteen kohtuullinen maallikon lukutaito on hyödyksi elämää muokkaavien käytännöllisten ja tulkinnallisten työkalujen hankkimisessa.

Taidetta arvostetaan kulttuurissamme, sitä harrastetaan, kulutetaan tai nautitaan yksityisesti, varsinaisten töiden ja toimien sivussa. Yhteiskunnallisesti merkittävissä toimissa arvostetaan tiedettä tai ainakin tieteellisrationaalista ajattelua jäljitteleviä toimintatapoja. Tämä ilmenee mm. hallinnoinnissa sekä opetuksen ja koulutuksen laajentuneena akateemistumisena. Soveltavilla tieteillä on vakiintuneet paikkansa. Sen sijaan soveltavaa taidetta harjoitetaan sangen satunnaisesti vaikka laajenevassa määrin, lähinnä kuitenkin yhteiskunnan reunamilla.

Taiteen mahdollisuudet arjessa ja yhteiskunnan ytimissä ovat pitkälti käyttämättä.

Yleissivistyksen laajeneminen ja syveneminen taiteen ja tieteen yleispiirteiseen tuntemiseen antaa yksilöille välineitä todellisuuksien hahmottamisessa, merkityksellisyyden ja läsnäoloisuuden kokemisessa, maailmankuvan monipuolistamisessa. Yhteiskunnan tasolla sellainen yleissivistys saattaisi hillitä rationaalisuuspyrkimysten muuttumista irrationaalisiksi.


Marjatta Bardy
tutkimusprofessori
Stakes

Helena Sederholm kirjoittaa artikkelissaan “Taidekasvatus – samassa rytmissä elämän kanssa” (kirjassa Taide keskellä elämää, joka julkistetaan 22.11.), että vaikka tieteessä ja taiteessa käsitellään samanlaisia kysymyksiä, taiteessa siedetään epävarmuutta ja ristiriitaisuutta, kun tieteessä epävarmuudesta pyritään pääsemään eroon. Bardy puolestaan toteaa, että tieteessä arvostetaan rationaalisuutta, taide antaa sijaa aisteille ja tunteille. Näihin voisi ehkä vielä lisätä sen, että tieteelliset tulokset ovat tutkimusprosessin lopputulos, taiteelliset tuotokset sen sijaan eivät ole valmiita ilman vastaanottajan kokemusta ja tulkintaa.

Kaikissa yllä olevissa lausumissa on tiivistetty monimutkainen asia vähän yksinkertaistaen lyhyeksi toteamaksi, joka varmaan ei tee oikeutta asioiden todelliselle rikkaudelle. Silti taiteen kanssa elämisen ja toimimisen voisi ajatella auttavan suunnistamaan maailmassa, joka on aina keskeneräinen, muuttuva ja yhä monimutkaisempi, jossa on siedettävä ja arvostettava monenlaisten todellisuuksien yhtäaikaista olemassaoloa ja johon on luotava oma suhteensa ja paikkansa.
Kaija Kaitavuori

Taiteen ja tieteen välisen suhteen osalta on mielenkiintoista tarkastella taiteen ja kasvatustieteellisen tutkimuksen osuutta muuhun tieteenalalla tehtävään tukimukseen. Taito- ja taideaineisiin ja niiden merkitykseen liittyvä tutkimus on vähäistä, ehkäpä aihetta ei ole koettu merkittävänä, trendikkäänä tai tulosta tuottavana. Kuitenkin kuten Juvonen, Lehtonen ja Ruismäki toteavat mm. Helsingin Sanomissa (HS 19.11) mielipideosaston kirjoituksessaan " Taiteellinen ilmaisu antaa elämälle merkityksen ja lisää elämänhallintaa synnyttämällä aikaasaamisen tunnetta ja hyvää oloa. Nykyisessä monin tavoin hajanaisessa maailmassa taide on kuin liimaa, joka tuo erilaiset ihmiset mielekkään tekemisen ääreen". Näin voisi olettaa olevan myös lasten ja nuorten kohdalla. Kysmys koulukasvatuksen näkökulmasta on oikeudesta laajaan perussivistykseen. Ja kehää laajentaen: jos ihmiset etääntyvät taiteesta, jo koulussa taito- ja taideaineista, niin myös riski taiteen ja useiden tieteenalojen väliseen kuiluun kasvaa.

Sinikka Pöllänen
Savonlinnan opettajankoulutuslaitos

Tämä keskustelu herätti mielessäni ajatuksia suhteessa omiin aikaisempiin näkemyksiin taiteen ja tieteen suhteesta, sekä suhteessa nykyisiin, opiskelun ja varmasti myös elämänkokemuksen kautta, tulleisiin näkemyksiini. Aikaisemmin näin taiteen taiteena ja tieteen tieteenä. Taide oli mielessäni vapaata ja luovaa, ilman rajoituksia ihmisen eteen aukeavaa toimintaa, jossa ihminen saa ilmaista itseään ilman rajoitteita tai varsinaisia vaatimuksia. Tiede taas oli mielessäni kahlitsevaa ja "tiukkapipoisten" puuhaa. Se ei antanut mielestäni ihmiselle vapautta luovuuteen ja itsensä toteuttamiseen, ja tavallaan vangitsi ihmisen tieteellisyytensä ja kirjatietonsa ansaan. Vähitellen näkemykseni alkoi muuttua ja löysin näistä kahdesta elämän osa-alueesta yhteneväisyyksiä ja toisiaan tukevia sisältöjä. Edelleen näen taiteen ja tieteen välillä Kaija Kaitavuoren kommentissa esiin tulleita Sederholmin ajatuksia, mutta samalla näen niiden välillä myös suurta rikkautta ja paljon annettavaa suhteessa toisiinsa. Ne ovat hyvin täydentämässä toisiaan, mutta yhtäläisyysmerkkiä niiden välille ei varmastikaan koskaan voida asettaa.

Myös Sinikka Pölläsen kommentti kasvatustieteen ja taiteen välisistä suhteista oli mielenkiintoinen. Itsekin olen huolissani taide- ja taitoaineiden vähenemisestä koulussa, ja sen mahdollisista vaikutuksista lapsiin, tuleviin aikuisiin. Itselleni käsityö on hyvin merkittävä osa elämää ja ajatusmaailmaani - näen sen harrastamisella ja opiskelulla olleen suurta merkitystä omaan kasvuuni ja jaksamiseen. Juvosen, Lehtosen ja Ruismäen kommentissa on paljon sitä sisältöä, jota itsekin näen taiteessa olevan. Olisikin tärkeää, että taidetta ja tiedettä voitaisiin katsoa toisiaan tukevina osa-alueina, joilla on molemmilla annettavaa toisilleen - ei niin, että esimerkiksi käsitöiden opettaminen koulussa on poissa oppilaiden tiedollisen yleissivistyksen lisäämisestä ja tieteellisen tiedon opettamisesta.

pollanen kirjoitti:Taiteen ja tieteen välisen suhteen osalta on mielenkiintoista tarkastella taiteen ja kasvatustieteellisen tutkimuksen osuutta muuhun tieteenalalla tehtävään tukimukseen. Taito- ja taideaineisiin ja niiden merkitykseen liittyvä tutkimus on vähäistä, ehkäpä aihetta ei ole koettu merkittävänä, trendikkäänä tai tulosta tuottavana.

Oheisessa linkissä tämän syksyn satoa. Käsittelee kaikkia taiteita opetuksen välineenä Kanadassa ja Suomessa:
https://oa.doria.fi/handle/10024/16853