THU
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Työnkuva

3 posters

Siirry alas

Työnkuva Empty Työnkuva

Viesti  THU-moderaattori Ke Marras 14, 2007 5:25 pm

Jussi Vähämäki

1. Missä ollaan työssä?

1970-luvulta lähtien työ ja tuotannon tilat, kuten tehdas, johon tehdaspaikkakunnan väki riensi määrättyinä aikoina ja joka organisoi paikkakunnan tilan ja ajan, ovat muuttuneet epämääräisiksi. Esimerkkejä muutoksesta ovat mm. tarve ennakoida tuotteiden kysyntää, palveluketjujen rakentaminen, erilaisten toimintojen ulkoistaminen, tuotantoprosessin yleinen laihduttaminen, uusien tekniikoiden antama mahdollisuus murtaa liukuhihnan vaatimien työvaiheiden ajallinen peräkkäisyys sekä mahdollisuus tehdä eri työvaiheita yhtä aikaa tai mielivaltaisessa järjestyksessä. Niiden seurauksena tehtaan suljetusta tilasta on tullut huokoista ja sen muureista jonkinlainen koko yhteiskuntaelämään monin lonkeroin työntyvä organismi.

Tehtaan seinät ovat kaatuneet. Voidaan puhua työn ja tuotannon tilallisesta rajattomuudesta. Muutoksen seurauksena on vaikea sanoa, missä jokin tuote loppujen lopuksi tehdään, missä työ oikeastaan tapahtuu.

Tuotannon rajattomuus ja sen delokalisaationa näkyvä tilallisen läheisyyden murros on vienyt kansallisvaltiolta suuren osan sen kyvystä säädellä tuotannon ja kulutuksen suhdetta ja mahdollisuuksia puuttua tulonjakoon.

2. Milloin ollaan työssä?

Jos tuotantotila on menettänyt tarkat rajansa, niin yhtälailla hankalasti määriteltävissä on työaika, tuotantoaika, aika jona varsinainen työ tapahtuu. Töitä kannetaan kotiin, kaupungille, kapakkaan. Työaika työntyy elämän huokosiin ja elämänaika sekoittuu työaikaan koulutuksessa, itseopiskelussa, kokouksissa, suunnittelussa, jopa kuntoilussa. Työaika on pikemminkin loputonta ja vailla selkeitä rajoja.

3. Mitä on työ?

Rajojen hämärtyminen koskettaa myös sitä, mitä tehdään: Työtehtävät ovat muuttuneet epämääräisiksi, kun määrätyistä suorituksista on siirrytty yhä enemmän palveluketjujen hoitamiseen, erilaisen informaation käsittelyyn ja kontekstien hallintaan; työtä tehdään tiimeissä ja projekteina ja niiden sisällä tehtävät saattavat vaihdella kerta kerralta. Nämä ja monet muut tuotannon ja työn tavat tuovat jälleen yhden rajattomuuden elementin työn maailmaan.

4. Mikä on työtä?

Jos on vaikea sanoa, mitä oikeastaan tehdään, kun tehdään työtä, niin hankalaa on myös osoittaa yksiselitteisesti, mikä on tuottavaa toimintaa ja mikä ei – mikä luo uutta arvoa ja mikä ei, kun tuotanto on enemmän ja enemmän osa elämää. Erilaisissa palveluissa, organisoinnissa tai informaation tulkinnassa työn tuloksia on monesti vaikea rajata erillisiksi tekijästään.

5. Kuka tekee työtä?

On vaikea sanoa, kuka on tekijä, kun tuotanto muodostuu ympäri yhteiskuntaa sirotelluista tilan, ajan, toiminnan ja subjektien (ihmisten) alati muotoaan muuttavista koosteista tai sommitelmista.

Globaalistuneen työn maailmaa luonnehtii monitahoinen rajattomuus:

- Missä työtä tehdään ja tuotetaan? Mahdollisesti kaikkialla.

- Milloin työtä tehdään ja tuotetaan? Mahdollisesti aina.

- Mikä on työtä ja tuottavaa? Mahdollisesti mikä tahansa.

- Mitä tehdään kun tehdään työtä? Mahdollisesti mitä tahansa.

- Kuka tekee työtä ja tuottaa? Mahdollisesti kuka tahansa, jokainen.

- Miten jatkuva vaihtelu muokkaa mielentilojamme?

6. Musulmaanit

Kun vaihtelukyky ja joustavuus käännetään erityiseksi työkyvyksi tuloksena on opportunisti, joka on valmis alistumaan mihin tahansa käskyyn ja joka tyytyy mihin tahansa tuloon. Joustava työläinen, joka tekee mitä tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa muistuttaa Primo Levin kuvaamaa musulmaania, ”olentoa, jolta nöyryyttäminen, kauhu ja pelko olivat riistäneet kaiken tietoisuuden ja kaiken persoonallisuuden aina täydelliseen apatiaan saakka...” Hänellä ei ole mitään omaa annettavaa kenellekään. Toinen vaihtoehto on kyynikko, joka näkee kaiken – mukaan lukien suhteet toisiin ihmisiin – jo tapahtuneina ja jolle jokainen toinen ihminen on vain väline omaan menestykseen. Hän ei anna mitään kenellekään.

Kumpaakin yhdistää tarve sulkeutua maailmasta, löytää turvapaikka maailman ulkopuolelta. Niin opportunisti kuin kyynikkokin haluavat palkan elämästä juuri siksi että he jättävät sen elämättä, tekemättä mitään uutta, kokeilematta mitään, ottamatta minkäänlaista riskiä.

Tärkeä yhteiskuntamme tulevaisuuden rakenteita koskeva kysymys on, minkälaista maailmankuvaa ja minkälaisia “osaajia” nämä rakenteet tuottavat: kaikkeen alistuvia
opportunisteja, "musulmaaneja" tai toisia hyväksikäyttäviä kyynikkoja vai itsenäisiä ja uuden keksimiseen kykeneviä ihmisiä.

7. Leikki työn vastineena

Leikki on koskettamista, käsin ja älyllä tekemistä, älyn ja käden liitto, johon ei ole mitään syytä ja joka tehdään vain huvin vuoksi, nautinnoksi ja iloksi.

On totta, että huvina ja hupina leikki ja koskettaminen, äly ja käsi ovat kaikkialla hankaluuksissa, niiden liitto on rappeutumassa. Nykyihminen ei osaa leikkiä, tai hän etsii leikeistä ja peleistä lähes maanisesti menetettyä pyhää. Kummallisen nurinpäin kääntymisen tuloksena hän haluaa hävittää leikin ja kosketuksen.

Siksi taiteilijan vastuu on palauttaa leikille, huville, käsille ja aivoille niiden puhdas maallinen ilo ja hupi.

Ja tämä tehtävä ei ole enempää eikä vähempää kuin taiteen poliittinen tehtävä, jota ilman taidetta ei tapahdu.

THU-moderaattori

Viestien lukumäärä : 7
Registration date : 06.11.2007

Takaisin alkuun Siirry alas

Työnkuva Empty Vs: Työnkuva

Viesti  kristian Ke Marras 14, 2007 8:31 pm

Muinaisessa maatalousyhteiskunnassa ei työ rajautunut ajallisesti ja paikallisesti. Myös työn ja leikin raja oli epäselvä. Voimme nähdä yltiöromanttisissakin suomalaisissa tukkilaiselokuvissa myös sen ajan realismia. Kilvoittelu, urheilu työtä tehdessä saattoi olla hupaisaa, työ ei riistänyt mahdollisuutta leikkiin. Koneeliistuminen ja etääntyminen inhimillisestä kontaktista on vakavoittanut työn ja siihen kuuluvat (irralliset) ihmissuhteet. Materiaalisen edun tavoittelu sekä yksilö- että yritystasolla vaurioittaa työhön kuuluvaa leikkiä. On selvää että myös eläimet leikkivät. Politiikkaa tai ei, mutta poliitikot eivät tätä ongelmaa kykene koskaan ratkaisemaan. Ratkaisun avaimet ovat taiteilijoiden ja vapaiden kansalaisten valinnoissa. Uuvuttavaan työrytmiin ja kaiken imevään tehokkuuteen taipuessaan, yksilö valitsee myös raskaan henkisen taakan kannettavakseen. Toiset sen kykenevät kantamaan ainakin väliaikaisesti mutta kaikki eivät. Väliin putoajien ryhmää (työttömiä, individualisteja, taiteilijoita)vaanii myös leimautuksi tuleminen. Kristian

kristian

Viestien lukumäärä : 1
Registration date : 13.11.2007

Takaisin alkuun Siirry alas

Työnkuva Empty Vs: Työnkuva

Viesti  kaijak Ke Marras 21, 2007 11:50 pm

Vähämäen kuvaus (ja myös Kristianin vastaus) piirtävät näkyviin kuvion, jossa yhteiskunnassa vallitsevat rakenteet tuottavat tai ainakin tukevat tietynlaisia ihmistyyppejä ja persoonallisuusrakenteita. Samaa aihetta käsitteli Veli-Mati Värrin ja Olli-Jukka Jokisaaren vieraskynä-artikkeli (HS 17.11.07), jossa viitataan mm. Jokelan surmaajaan. He esittävät, että yksilöpsykologiset selitykset eivät selitä kuin osan tällaisesta tapauksesta ja että selitystä pitäisi pikemminkin etsiä yhteisöllisistä rakenteista. He kuvaavat yhteiskuntaamme kilpailuyhteiskuntana, jossa kaikkea arvotetaan liiketoimintana ja välineellisesti. Tällaisessa maailmassa minuudesta luodaan selviytymistarina taistelussa muita vastaan. Asetelma synnyttää nihilismiä ja vihaa kaikkea heikkoutta kohtaan.

Viikkoa aikaisemmin, niin ikään Jokelan surmiin viitaten, Kari Uusikylä (HS 10.11.07) analysoi aikaamme tehokkuus- ja suoritusmaailmana, jossa ihmisiä kohdellaan kertakäyttötavarana. Hän lukee viimeaikaisissa poliittisissa päätöksissä ja teoissa ja tekemättä jättämisissä tuhoisia merkkejä suunnasta, joka vain vahvistaa tätä kehitystä ja murentaa yhteisöllisyyttä ja välittämistä.

Miten tästä selvitään, missä ovat voimat, jotka toimisivat tällaisia arvoja vastaan? Ainakin asettuminen heikon puolelle on yhä radikaalimpaa, sillä se murtaa vallitsevaa laskelmoivan menestyksen ja voiman ihannetta. Vaihtoehtoja voisi löytyä myös välittömistä instrumentaalisista hyötytavoitteista kieltäytyvän leikin, luovuuden ja taiteen harrastamisesta.
Kaija Kaitavuori

kaijak

Viestien lukumäärä : 2
Registration date : 14.11.2007

Takaisin alkuun Siirry alas

Työnkuva Empty Vs: Työnkuva

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa